Surujärven Talli

Connemarat on aina olleet lähellä sydäntä. Jotenkin näppäriä poneja moneen lajiin, erityisesti niiden lahjakkuus kenttäpuolella on aina kiinnostunut. Mitenkään hirveän aktiivisesti en niiden kasvatuksesta ole kuitenkaan ollut kiinnostunut. 
Sattuipa sitten kaunis päivä vastaan foorumilla ilmoitus tuonticonnemaroista myytävänä. Vaikka erityisesti en rotua tai poneja ollut ostamassakaan, eksyin uteliaisuuttani katselemaan ilmoitusta sitten tarkemmin, ja parin kohdalla tuli heti "pakko saada" -tuntemus. Lopulta sovimme kaupat ihanasta, hyväluontoisesta kimosta orista maahantuojan JPn kanssa, ja malttamattomana odottelin ihanan nuoren orini saapumista Suomeen. Ruotsin kautta rajojen yli tuotu Magician lopulta parkkeerattiin sen uuden kotitallin, Vaunumäen pihalle Hankoon, ja innosta puhisten pääsin kurkistamaan ensimmäistä kertaa tätä sydäntenkin murskaajaksi tituleerattua ponia. 
Ja sitähän Mage oli, autosta ulos tullessaan korvat hörössä iloisesti kaikkia tervehtien se laittoi tallityttöjen jalat spagetiksi ja keräsi uteliaita hörähdyksiä tarhaavilta ratsuilta.

​

Korvat hörössä iloisesti hörisevä connemaranponi? No se on Mage! Aina positiivinen, suorastaan ruunamainen oriherra taattua irkkulaatua, jonka meikäläinen meni ja osti hetken huumassa kuvat nähtyään. Ja hetkeäkään tätä heräteostosta ei ole tullut kaduttua - kyseessä on varmaan maailman kiltein poniori, joka kohdalle voi sattua. Voikin olla, että sille lässytellään palkaksi päivittäin. Ja että se saa pari ylimääräistä omenasiivua ruoalla. Ja että tallitytöt livauttelevat Magelle sokeripalan tai kaksikin connemaran katsellessa tyttösiä tummilla, suurilla silmillään. Mutta oikeutetusti voi sanoa, että tämä nuori herrasmies kaiken huomionsa ansaitsee, onhan se suloinen, ja osaavakin. Ja meikäläisen oma kultamussukka, joka on aina menossa mukana, jättäen turhat ilkeydet ja kujeilut muiden nelijalkaisten suunniteltaviksi.

​

Mage myytiin minulle "koko perheelle soveltuvana ratsuna", enkä voi väittää toisin. Kehtaan jopa sanoa, että poniorin voisi hoitaa ekaluokkalainen ilman vieressä kyttäämistä, niin kiltti kimoherra on. Erittäin sosiaalinen Mage tulee myös toimeen kaikkien hevosten - olivat ne sitten oreja tai eivät - kanssa, ja siksipä sitä voi tarhata huoletta kaikkien seurassa, mitä nyt tammojen kanssa nuori connemara voi toki hörähdellä haltioituneena kaunista seuraa saadessaan. Muuten tämä herttainen mamman mussu onkin rauhallinen tarhailija, joka tulee hakiessa jo vastaan portilla; ja jos Mage ei vielä odottele vastassa, vihellyksestä se ryntää innoissaan luokse herkkuja varten, valmiina päivän askareisiin. Kiinni tämän herrasmiehen saa siis helposti, ja taluttaessakin ori kulkee niin siivosti vierellä, että jättää kyllä muut epäilemään, että kyseessä olisi oikeasti ruuna, niin leppoisaa meno on.

Hoitaessa Mage on siis malliesimerkki hyvin käyttäytyvästä, rauhallisesta ja nautiskelevasta ponista. Sitä ei haittaa hoitajan pieni koko tai suuri ikä, ehei, Magelle passaa kaikki, kunhan huomiota saa ja vastapalkaksi voi paijailla päätä vasten ihmisrintaa tai laskea nojaamaan olkapäälle. Orin korviin voi kuiskutella myös rauhassa murheensa, se nimittäin kuuntelee ne korvat höröllä nappisilmät tuijotellen. Nuoresta iästään huolimatta kimo on täysin käsiteltävissä, se nostaa kaviot pyynnöstä, nappaa kuolaimetkin suuhun kämmeneltä ja antaa letittää ja nyprätä jouhia niin kauan, kuin kaksijalkaista huvittaa. Pesukarsinassa puolestaan voi hoitaja varautua kastumaan kanssa; connemara nimittäin rakastaa pesua ja vettä yli kaiken, ja taitaa ajatellakin, että haluaa jakaa tämän ihanan puhtauden tunteen pesijän kanssa. Lopputulos onkin usein se, että yhden sijasta pesukarsinasta tulee kaksi märkää, puhdasta nisäkästä ulos.

​

Magen selässä on oikeasti aina ilo istua. Se on alusta asti mukana hommassa ja menossa, oli kyseessä hikinen koulutreeni tai vauhdikas esteosuus. Kimolle sillä ei ole niin väliä, kunhan se saa puuhata ratsastajansa kanssa! Pientä yli-intoisuutta voi siis esiintyä alkuverryttelyissä, ottaen huomioon sen työintoisuuden, mutta ihan parissa minuutissa palaa tämäkin ori takaisin avuille.
Yleisesti Mage on eteenpäinpyrkivä, nöyrä ja kova tekemään ja oppimaan, ja se soveltuukin periaatteessa kaikentasoisille ratsastajille aina aloittelevasta lapsesta GP-tason kouluvääntäjälle. Kouluratsastuksesta puheen ollen, Mage on osoittautunut oikein näppäräksi perustason poniksi, jolta voi vaatia aina vaan enemmän, sen antaessa takaisin joka kerta. Connemara onkin kaunis, sulava ja varmaliikkeinen, korkeavoittoiset askeleet omaava ori, joka varmasti tulee pärjämään lajissa kunhan ikää saa lisää. Vaan eipä Mage esteilläkään ole lainkaan hullumpi. Kimo on lähes 100% hyppyvarma, sen tekniikasta ei ole muuta moitittavaa kuin hieman liian innokas aikainen ponnistus, ja vauhtiakin saa säädeltyä just eikä melkein sopivaksi. Ori ylittääkin kevyellä varalla metrin. Maastoillessa Magea voisi kuvailla jälleen intopiukeana menijänä, jonka meno ei hidastu - kunnes kohdalle sattuu lätäkkö tai kurainen kohta. Se on jostain syystä connemaran mielestä ylitsepääsemätön asia, likaantuminen. Liekö pidetty liian puhtaana varsana, vai mikä lie, mutta Magen kanssa kaikki muu menee, paitsi maastossa vesieste. Orin kanssa onkin vielä vähän tuuripeliä mennä vesiesteen yli, se saattaa rehellisesti kieltää tai väistää vesiesteen, tai pitää huolen ponnistaen tarpeeksi kauas, etteivät herran kaviot kastu. Toivottavasti kuitenkin tästäkin irrationaalisesta kurakammosta päästään eroon iän ja kokemuksen myötä. 

© VRL-14618